Eilen, 22.9, Penni täytti 5 vuotta. Ei millään uskoisi, että siitä on jo niin kauan.

Päivänsankarin kunniaksi käytiin eläinlääkärillä tarkastuttamassa sydän, ihan virallisesti tällä kertaa, ja terve on! Aina sitä kuitenkin jonkun verran jännittää.

Tänään ostin syyllisyydentunnoissani sitten lahjankin, kun se eilen jäi kiireiden takia hankkimatta.

Olen itse miettiny tällaista pohdintapeliä jo pitkään, ja nyt sain aikaiseksi. Toivottavasti on iloa ja puuhaa pitemmäksikin aikaa. Ideana tuossa on siis nostaa suuta käyttäen oikea palikka paikaltaa pois ja alta paljastuu namu! Kyllä oli koira tohkeissaan.

Toiveissa on ollut jo pitkään hankkia Pennille koirakaveri ja näyttää siltä, että nyt se vihdoin toteutuu. Rotua vaihdan Irlannin setteriin, tyttö sekin. Ihan varma asia ei ole sillä että pentu syntyykin oletettavasti vasta ensi viikolla. Mutta ainakin kovat on suunnitelmat, ja jos kaikki menee hyvin niin marraskuun lopussa on täällä taas uusi pieni vipeltäjä... Melkein samoihin aikoihin syntyy siis kuin Pennikin :)

Vuosi Espanjassa meni Pennin osalta siinä missä mikä tahansa muukin.

Loppukevät meni rauhallisesti, ruokaa vaihdettiin vähäksi aikaa Hill'sin Z/D, mutta taas takaisin Virbaciin kun ei näyttänyt sopivan tuo Hill's vatsalle, vaikka Penni ei juuri ikinä vatsalla reagoikaan. Kovasti siellä eläinlääkäri yritti saada allergiatesteihin, en sitten siihen ryhtynyt kun Turussa ovat aina sanoneet, että se on aika epämääräistä vielä koirilla. Pitää katsoa nyt syksyllä, jos sanovat täällä toisin, josko se sitten olisikin hyvä ratkaisu. Vieläkin tytöllä kutisee mikä milloinkin, tällä hetkellä suupielet ja aina vain se hännäntyvi.

Palaamme siis kaksin taas Turkuseen syksyllä, tuttuun ympäristöön. Haaveissa on saada Pennille koirakaveria ennen joulua, katsotaan nyt miten toiveet toteutuu.

Tässä vielä vähän kuvasatoa keväältä.

 

 

Uteliaisuus vei voiton, piti sitten änkeä kaltereiden väärälle puolelle.

 

 

 

Täällä alkoi kevät ihan virallisesti viikko sitten ja kyllä se jo näkyykin. Sateet ovat jota kuinkin loppuneet ja aurinko paistaa. Nyt ollaan päästy taas nurmikollakin juoksemaan kun alkutalvesta oli sateesta ihan mutainen. Tennispallo on ollut kovassa käytössä ja kotiin tullessa se pitää heti piilottaa laatikkoon ettei illalla ala itku kun huomaa pallon pöydällä tai takin taskussa jne.

Allergia on nyt joulun jälkeen aiheuttanut vähän enemmän miettimistä. Ruokavalio on toistaiseksi sama, mutta nyt on tehokuurina 3x viikossa shampoo pesu jonka pitäisi auttaa ihon kutinaan ja kortisoni voidetta etenkin toiseen tassuun, suupieliin ja hännäntyveen. Sillä näyttää menevän hyvin, vaikkei Penni kauheasti noista kylvyistä välitä. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että ensin kokeillaan kaikkea mahdollista muuta ennen kuin turvaudutaan sisäiseen kortisonikuuriin ja olen kyllä täysin samaa mieltä. Toivotaan että jatkuu samanlaisena tai jopa parempana.

Tänään oltiin aamulenkillä ja yhtäkkiä vastaantuleva mies kysyi, että onkos tämä cavalier? Täällä kukaan ei ole aiemmin tiennyt mikä rotu enkä ole ikinä nähnyt toista cavalieria ulkona saati kuullut olemassaolosta. Yllätti suuremman kerran. Juteltiin vähän aikaa ja kertoi että itsellä on tricolor ja harmitteli kuinka ei ole tunnetumpi rotu Espanjassa. Melkein joka päivä kun ollaan ulkona joku kysyy että mikäs rotu tämä on, selkeästi on kyllä mieleen monelle mutta vielä todella tuntematon täällä.

Olimme sunnuntaina kävelyretkellä vuoristossa. Tarkoituksena oli kävellä 2km polku ja tulla takaisin. Loppujen lopuksi valitsemamme reitti olikin 9km ja koko ajan vuorta ylöspäin. Meni vielä ihan hyvin siihen asti kunnes alkoi satamaan. Penni kun ei liiemmin sateesta välitä, saati kurasta kun tietää kotona odottavan kylpy, niin näytti vähän ankealta jo tunnin patikoinnin jälkeen... Onneksi kuitenkin osasi nauttiakin (vaikkei se ehkä välity näistä kuvista) ja kirmaili edes takaisin polkua ja etsi keppiä, käpyä, oravaa ja mitä milloinkin. Ja loppuillan nukkua kuorsasi korissaan.

Ilmeisesti Pennille on iskenyt taas valeraskaus, tuli ensimmäistä kertaa viime juoksun jälkeen. Hetken jo säikähdin, että jos onkin raskaana, mutta mitä ilmeisemmin ei. Nyt osaa jo ottaa vähän rauhallisemmin. Ihan oma itsensä se on muuten, vähän ehkä rauhallisempi. Noudatetaan eläinlääkärin ohjeita ja annetaan sille vähän ekstrahellyyttä niin tokenee :)

Pikainen kertaus aluksi:

Kevät meni rauhallisesti Etelä-Suomessa ja kesä taas kotikonnuilla, niin Penni pääsi oikein kunnolla juoksemaan metsissä ja peuhaamaan pihassa. Kesä meni todella nopeasti itsellä töissä ollessa ja Pennillä loikoillessa kotona, vaikka helteillä ei kyllä lähdetty ulos ennen kuin yöllä kunnolla. Muutaman kerran oli minulla mukana "vahtikoirana" yövuorossakin, ja hyvin meni :)

Ja nyt sitten syyskuussa muutettiin molemmat Espanjaan täksi vuodeksi, tällä kertaa pohjoiseen.

Tähän asti mennyt täällä todella hyvin. Meillä on vähän tilavampi kämppäkin kuin Suomessa, niin mahtuu juoksemaan käytävällä solmun perässä. Ja aivan kodin vieressä on iso puisto jossa käydään melkein joka päivä heittämässä palloa.

Huomasin jo aluksi erona Keski-Espanjaan, että täällä pohjoisessa ihmiset on näin yleistettynä todella koiraystävällisiä. Näkee todella paljon koiria lenkillä ja puistoissa (kaduillakin usein vapaana omistajan vierellä) ja meidän kampuksellakin pyörii pitkin päivää vaikka mitä koiria, vaikka kyltit antaisi ymmärtää toisin. Koiranomistajat tulee heti juttelemaan, kyselemään rodusta jne. Vaikka Penni ei olekaan niin koirien, vaan enemmänkin niiden omistajien ystävä, niin täällä on kyllä saanut jo nyt varmuutta olla toisten koirien kanssa.

Tosiaan mitään koirapuistoja täällä ei ole, mutta heti vain jos on pienikin puistonläntti keskellä kaupunkia niin siestan aikaan se on taatusti täynnä. Aluksi vähän pelotti päästää Penni vapaaksi kun tiesi, ettei mitään aitaa ole suojelemassa ties miltä, mutta nyt siihen on jo totuttu. Eikä Penni kyllä herpaannu millään jos vaan näkee pallon/kepin/solmun/kiven tai vaikka minkä heitettävän.

Allergiaruoka meillä on pysynyt samana viimeiset puoli vuotta, eli Virbac merkkiä. Ei missään näkynyt samaista merkkiä täällä, mutta onneksi aivan takapihalla olevalla klinikalla heti kiinnostuivat ja tilasivat sitä meitä varten. Niin nyt tarvii vain sinne huikkaista ja seuraavan päivänä odottaa pussi. Muutenkin saatiin sieltä tosi asiantuntevaa apua allergiajutuissa.

Suunnittelen jo joululomaa, ja kovasti haluaisin viedä Pennin mukanani kolmeksi viikoksi käymään Suomessa. Saisi peuhata vähän lumessa ja käydä vaikka saunassa :) Vaikka tuskin se itse sitä kovasti kaipailee, mutta muuten itse miettisin koko loman ajan, että mitenköhän se nyt täällä jne. Katselin jo suoria lentoja, ei olisi kuin 4h niin oltas Helsingin kentällä ja matkalla kotiin. Katsotaan nyt vielä.